Elämme kummallisia aikoja monen kannalta, niin myös stand upo -koomikoiden. Klubit on suljettu, keikkoja ei ole. Niitä kaipaavat niin koomikot, kuin yleisö. Kauanko näin jatkuu, kukapa tietää?
Keikat kanissa
Nyt mennään helmikuuta ja alkuvuosi on ollut, no kaikkihan tiedämme. Toivon, että kun luemme tätä joskus vaikkapa vuoden kuluttua, tämä tila on hämärä muisto vain ja tuskin kukaan miettii sitä enää. Joskus asiat muuttuu ja palaamme keikoille, klubeille, lavoille ja yleisöön.
Toinen aalto
Kesällä tehtiin vielä keikkoja jonkin verran, klubeja oli toiminnassa. Viimeisin keikkani oli loppukesällä 2020. Silloin oli vielä toinen aalto tuloillaan ja siitä puhuttiin uutisissa koko ajan. Asiasta pystyi jopa vitsailemaan. Minulla oli tällainen juttu:
– En ole uskaltanut uida koko kesänä, pelkään toista aaltoa.
No, vakavallakin asialla voi vitsailla, kun ei mene liian pelottavaksi. Tuo juttini otettiin vastaan vaihtelevasti. Mitä lähempänä toisen aallon vaikutukset olivat, sitä vaikeammin se toimi. Ihmisiä harmitti todella se, että kohta mitään ei voi enää tehdä. Niinhän siinä kävikin.
Uutta settiä
Pystynkö vitsailemaan tästä tilanteesta, kun keikoille seuraavan kerran taas päästään, aika näyttää.
Uutta materiaalia on vaikea kirjoittaa, kun virikkeet on vähissä. Juttujen kirjoittaminen perustuu enimmäkseen kohtaamisiin ihmisten kanssa, tarkkailuun, havainnointiin.
Luulisi, että nyt on aikaa ja rauhaa keskittyä ja juttua syntyy. Niin se ei vaan ole.
Pitääpä käydä läpi vanhoja muistiinpanoja.